Mun suunnitelma oli valmistua lukiosta hyvän päättötodistuksen kanssa ja painua yliopistoon lukemaan biologiaa tai muita luonnontieteitä. Näin ei kuitenkaan käynyt, mutta ehkä ihan hyvä niin.

Biologiaa halusin lukemaan siksi, että luontokuvaus kiinnosti mua ja ajattelin, että siitä voisi olla hyötyä rakkaan harrastuksen parissa, jos päättäisin erikoistua eläinten käyttäytymiseen ja toimintaan.

Luontokuvaus oli mulle sydämen asia (ja on vieläkin, mutta aikaa ei ole niin paljon sijoittaa kuin ennen). Osa syystä oli että rakastin eläimiä, mutta koin myös tehtäväkseni jatkaa papan jalanjälkiä.

Mun pappa ei ollut mikään ammattikuvaaja, mutta rakasti napsia kuvia linnuista jotka talvisin kerääntyivät talon pihalle täyttämään vatsansa. Kun pappa lähti pois, sain papan kameran ja halusin tehdä samaa.

Ja niin vietinkin kaiken vapaa-aikani metsissä kuvaamassa lintuja sekä muita eläimiä. Lintujen lisäksi oravat olivat yleinen näky linssin edessä.

Ajan mennessä eteenpäin, löysin paikan josta tuli minulle toinen koti, Tervaleppälehto. Olin kuullut paikasta ennen, mutten sen koommin ollut noteerannut sen olemassa olo. Se oli siis lintujen syöttöpaikka, jossa oli “kesyjä” lintuja sekä oravia. Huhujen mukaan tikan voi jopa saada kädeltä syömään hyvällä tuurilla.

Täällä paikassa kehitin kuvaajan taitojani, ja lopulta sainkin monet elämäni hienoimmista kuvista.

Nykyään aikaa luontokuvaukseen ei ole niin paljon kuin toivoisin. Luontokuvaus on edelleen todella kivaa, mutta aktiivinen metsissä pomppiminen tyssäsi inttiin. Tätä ennen halusin rakentaa uraa luontokuvaamisella.

Intti tyssäsi melkein kaikki muutkin unelmani, sillä siinä paikassa ei luovuudelle ollut tilaa.

Sen pidemmin omaan intti tarinaan menemättä, vuoden aikana jonka vietin intissä, olin lähellä etten olisi menettänyt intoa kuvaamiseen sekä kaikkeen luovaan tekemiseen.

Onneksi aikaa meni eteenpäin, vihreät vaatteet jäivät taakse ja yhtäkkiä muutin pois kotikonnuilta Kotkasta suomen ex-pääkaupunkiin Turkuun.

Ja voi pojat, Turku muutti mun elämän suunnan täysin….

Turku mahdollisti mulle luovan ympäristön, jota mulle ei oltu koskaan tarjottu. Mahdollisuuksien määrä oli rajaton ja niin päätin muuttaessani Turkuun, että en enää koskaan halua olla muiden käskytettävänä. Yrittäjyyden siemen alkoi muodostua mun päähän, mutta en siinäkään vaiheessa ajatellut että joku pvä työllistyisin täysin kuvaamisella.

Uudet ihmiset, uudet mahdollisuudet sekä vanhat tutut siivittivät matkaani kohti yrittäjyyttä.

Merkittävä tapahtuma oli 17.12.2020 kun vanhan tutun Anton Laurenin kanssa päätimme yhdistää voimamme ja aloittaa yhteisen yrityksen – Storm Media Oy

Teimme yrityksille sosiaalista mediaa ja sisällöntuotantoa, hyvin samaa missä nyt autan yrityksiä mutta meininki oli hyvin eri.

Vuoden aikana jona aktiivisesti teimme Stormin eteen töitä teimme lukuisia virheitä, huonoja investointeja ja aktiivisesti tyhmiä päätöksiä, jotka johtivat firman melkein perikatoon. Loppujen lopuksi, kaikki meni hyvin ja opimme virheistämme.

Vuoden lopussa elämässäni tapahtui merkittävä tapahtuma – Reppureissu Lappiin nolla budjetilla. Reissusta voisi kirjoittaa kirjan, mutta tärkeimpänä asiana on että matka muutti mun koko elämän suunnan.

Sain uutta intoa, ajatuksia ja suunnan siihen millaista yrittäjyyttä mä haluan harjoittaa ja niin syntyi Jerejulius Oy.